Lasten makusatu: Hedelmäkorin rohkein rypäle

Mitä tapahtuu, kun hedelmäkorin suurin rypäle jää loukkuun palmupuun latvaan? Pienin rypäleistä paljastuu rohkeimmaksi ja pelastaa koko tilanteen nokkeluutensa ansiosta.

Paksut myrskypilvet lainehtivat viidakon taivaalla. Kaikki hedelmäkorin asukkaat olivat kerääntyneet koriin ja sen ympärille pitelemään alkavaa rankkasadetta.

Pienin rypäleistä kuunteli hieman sivussa, kun tertun isommat rypäleet höhöttelivät ringissä keskenään. He rehvastelivat viidakkoseikkailuillaan ja kiipeilytarinoillaan: kuka oli nyppäissyt nukkuvalta leijonalta kuonokarvan, kuka taas oli lentänyt liaanilla puusta puuhun tai laskenut kuohuvan vesiputouksen alas pelkän lehden päällä tasapainoillen.

Seikkailut on tarkoitettu isoille rypäleille

Pikkuisen rypäleen silmät loistivat jännityksestä ja ihailusta hänen kuunnellessaan isojen rypäleiden tarinointia. Hänkin haluaisi lasketella vesiputouksissa, roikkua liaaneissa ja hiipiä leijonien kuonojen lähellä!

”Kröhöm”, köhäisi pikkurypäle kainosti, mutta kukaan ei kuullut. ”KRÖHÖM”,  yskäisi hän kuuluvammin, ja isojen rypäleiden rinki kääntyi katsomaan pikkurypälettä. ”Ajattelin vain, että... että otatteko minut mukaan seuraavalle seikkailuretkellenne?”, sopersi pikkuinen.

Isot rypäleet katsoivat pikkuista epäuskoisesti ja rämähtivät raikuvaan nauruun. ”Voi pikkurypäle, olet ihan liian pieni isojen rypäleiden retkille. Pysy vaan hedelmäkorissa, kunnes kasvat isommaksi”, suurin rypäleistä tokaisi. ”Viidakkoseikkaileminen on katsos isojen rypäleiden hommaa!”

Pikkurypäle huokaisi harmissaan ja oli aikeissa väittää vastaan. Iso rypäle huomasi tämän ja sanoi: ”No, jos olet niin rohkea, niin kiipeä tuon palmupuun latvaan nyt heti. Sitten pääset mukaan seikkailuretkillemme.”

”Mu-mutta sadehan on juuri alkamassa, puukiipeily ei olisi yhtään turvallista”, huokaisi pikkuinen hädissään. ”Hah! Sadetta tai ei, katsos tätä”, huudahti isoin rypäle ja alkoi kiivetä palmua pitkin ylös.

Pienin, mutta kaikista rohkein!

Juuri kun iso rypäle saavutti voitonriemusta hihkuen palmupuun latvan, alkoi sataa. Valtava salaman jyrähdys täytti taivaan pelästyttäen ison rypäleen kumoon.

”Apua, apua, jalkani jäi loukkuun!”, huusi iso rypäle palmun latvasta. ”En pääse alas, tulkaa auttamaan ennen kuin rankkasade ja myrskytuuli kaatavat koko puun!” Rypäletertun kaikki isot rypäleet valahtivat kalpeiksi ja katselivat toisiaan pelokkaina. ”Runko on ihan liian liukas kiipeämiseen. Mitä me nyt teemme?”

Pikkurypälekin oli hetken peloissaan, mutta muisti sitten isojen rypäleiden tarinat liaaneilla lentämisestä. Hän löysi maasta myrskytuulen katkaiseman liaanin ja alkoi pyörittää sitä villisti päänsä yläpuolella. Kuului vain viuh, kun pikkurypäleen lassoama liaani lensi palmupuun latvaan.

Pikkuinen rypäle kiristi liaanin, sitoi sen tukevasti hedelmäkorin kylkeen ja alkoi hivuttautua kohti palmupuun latvassa nököttävää rypäleparkaa. Isoimmat rypäleet ja koko hedelmäkori seurasivat pelonsekaisen jännityksen vallassa pikkurypäleen rohkeaa taidonnäytettä.

Pian pikkuinen rypäle seisoi palmupuun latvassa, irrotti loukkoon jääneen rypäleen jalan, ja niin he liukuivat liaania pitkin alas turvaan. ”Hurraa! Hurraa!” hihkuivat kaikki hedelmäkorin asukkaat riemuissaan.

”Kiitos, pikkurypäle”, sanoi isoin rypäleistä pidellen vielä hieman jalkaansa. ”Kuulehan, vaikka oletkin meistä pienin, olet myös selvästi nokkelin. Olet tervetullut viidakkoretkillemme milloin tahansa. Olisi kunnia-asia saada seikkailla hedelmäkorin rohkeimman rypäleen kanssa!”

Pikkurypäle oli pakahtua puhtaasta onnesta.

Lasten makusadut

Nostolistauksessa ei ole tässä yhteydessä mitään listattavaa valituilla parametreillä.