Lasten makusatu: Porkkana - kasvimaan rohkea puolustaja

Oli leppoisa toukokuinen aamupäivä Martta-mummun mökin kasvimaalla. Yhtäkkiä rauha rikkoontui limaisella tavalla. Vain Poju Porkkanan rohkea heittäytyminen saattoi pelastaa kasvimaan väen!

Rouva Tomaatti sulki silmänsä ja käänsi kasvonsa kohti aurinkoa. Oli ihana lekotella alkukesän lempeässä lämmössä.

Hetken nautiskeltuaan Rouva Tomaatti nosti aurinkolasit silmiltään. Se avasi silmänsä ja katsahti mieheensä.

– Voi Taisto, et ole taaskaan muistanut laittaa aurinkorasvaa! Ihosi punoittaa jo! Tällä menolla kypsyt aivan ennen aikojasi!

Herra Tomaatti säpsähti niin, että pudota tupsahti alas puutarhatuoliltaan.

– Voi ei, Irmeli. Taisin taas nukahtaa.

Herra Tomaatti kampesi pönäkän vartalonsa hieman vaivalloisesti ylös maasta ja katsahti nolona ympärilleen tarkistaakseen näkikö kukaan.

Samassa sen katse tarkentui kasvimaan laidalle. Äsken niin punakat kasvot olivat vitivalkoiset.

– Etanat! Etanajengi tulee!

Limainen hyökkäys

Kaikki kasvikset kääntyivät Herra Tomaatin osoittamaan suuntaan.

Ja totta, sieltä jättimäinen espanjansiruetana kaasutteli kohti kasvimaata käheästi höhöttäen ja inha limavana perässään. Sen kyydissä käkätti kourallinen lehtikotiloita.

– Apua! Pakoon! Pois alta!

Rouva Tomaatti pomppasi tuoliltaan ja nappasi miestään kädestä. Herra Tomaattia perässään kiskoen se vieri karviaispensaan alle piiloon.

Paniikki levisi pitikin kasvimaata. Varhaiskaalit käpertyivät tiiviiksi palloiksi kuin säikäytetyt siilit, pienet salaatinlehdet piiloutuivat vanhan raparperin vihreään kainaloon ja sokeriherne harppoi varsi vaappuen tomaattipariskunnan perään. Herkkä ruohosipulinuorukainen säikähti niin, että pyörtyä kupsahti.

Pian Poju Porkkana seisoi yksin keskellä tyhjää kasvimaata.

Poju pistää vartensa likoon

Poju tähysi kohti lähenevää etanajengiä ja mietti kuumeisesti.

– Nuo limanuljaskat on pysäytettävä! Muuten meistä kasvimaan asukeista ei ole kohta jäljellä kuin kalutut lehdenriekaleet!

Pojun oranssissa aivokopassa kävi kuumeinen surina hänen yrittäessään keksiä sopivaa suunnitelmaa. Vihdoin sillä välähti.

Poju pinkaisi suuren raparperivanhuksen luo.

– Ole kiltti ja auta! Nyt tarvitaan hapanta voimaa!

Raparperivanhuksen lehdet saattoivat olla kuivakat ja iästä käpertyneet, mutta sen älli oli edelleen terävä ja sihti tarkka. Raparperi kohotti Pojun lehdelleen, tähtäsi ja laukaisi!

– Banzai! Nyt saatte maistaa oikeaa vitamiinipommia!

Viiiiuuuuuuuh!

Poju lensi yli perunavakojen ja porkkanarivistön ja iskeytyi täydellä vauhdilla päin jättimäistä espanjansiruetanaa.

Täyskaato!

Jättiläinen ulvahti ja nousi pystyyn tuntosarviaan pidellen. Kiljahtelevia pikkukotiloita sinkoili joka ilmansuuntaan sen selästä.

Koko kasvimaan hurratessa Poju Porkkana nousi kompostikasasta, jonne se oli etanan otsasta kimmonnut. Se pudisti mullat yltään ja nosti vihreät varsilehtensä uhmakkaaseen tanaan.

– Hei, iso öykkäri! Me porkkanat ollaan kasvimaan koviksia! Parempi, että haette tästedes lounassalaattinne jostain muualta!

Iso etana teki kokoonsa nähden ketterän U-käännöksen ja lähti matelemaan kohti kasvimaanlaitaa itsekseen mutisten.

Poju oli erottavinaan sen jupinasta sanat ”joutava juures” , ”suoraan silmään” ja ”vietävän vihannekset”, mutta Pojulla ei ollut aikaa jäädä sitä miettimään. Se matkusti jo Taisto Tomaatin harteilla kohti voitonjuhlia muun kasvimaan väen hurratessa ympärillä. 

Lasten makusadut

Nostolistauksessa ei ole tässä yhteydessä mitään listattavaa valituilla parametreillä.