Hyppäsi kuin jumala ja ryyppäsi kuin paholainen eikä koskaan kasvanut aikuisten maailmaan.
Matti Nykäsestä on kirjoitettu paljon, mutta vasta tämä teos piirtää tarkan kuvan ihmisestä ja ilmiöstä nimeltä Matti. Kun hän kuoli, kansakunta laski karvalakkinsa, kerääntyi tienvierille, isät ja pojat pitivät toisiaan kädestä. Kansakuntaan jäi Matti Nykäsen arpi.
Nykänen oli lumottu prinssi, joka pysäytti ajan ja painovoiman. Hän nousi työläiskodista kovalla harjoittelulla kaikkien aikojen mäkikotkaksi.
Sitten käänteinen tarina antisankariksi. Media jauhoi hänet palasiksi, ja nuo palaset etsivät yhä toisiaan. Matin elämässä kärsimys kirkastaa, kansa palvoo, naiset hylkäävät, mies sortuu ojaan, mutta ei orjaksi. Joku aina pelastaa, raha liikkuu ja kaikki syyttävät toisiaan.
Ekholm kuvaa millaisia tunteita Nykäsen tarina meissä yhä herättää sekä tarjoaa uuden tavan ymmärtää Mattia ja meitä kansakuntana.